Silmien laserleikkaus

Olin hurjan rohkea kolme kuukautta sitten! Kävin nimittäin leikkauttamassa silmistäni miinukset pois ja katselen maailmaa nyt ilman minkäänlaisia näön apuvälineitä.

Sain ensimmäiset lasini rippikouluikäisenä. Piilarielämän aloitin muistaakseni joskus lukion ensimmäisen vuoden tuntumassa. Piilareilla taivalsin oikeastaan koko lukion läpi sekä ainakin ensimmäisen ammattikorkeakouluvuoden. Sitten juuri minulle sopivien piilareiden valmistus lopetettiin. ARGH. Oikeaa kaarevuutta ei enää löytynyt (silmäni ovat jokseenkin ei-niin-kuperaa –mallia. Eli kenties keskivertoa ”jyrkemmät”. Markkinoilla olevat linssit ovat siis liian kuperia, eivätkä täten asetu silmiäni vasten hyvin). Olen siis muutaman viimevuoden kulkenut kakkulat nenäni päällä.

Ensilasini! (nojoo. ekoista sangoista tuo linssinympärys halkesi niinamaisten asioiden seurauksena ja halusin tilalle juuri samanlaiset lasit. Nämä ovat siis ehkä ne tokat ekat) Oon tässä lukion ykkösellä.

Tykkäsin silmälaseista, ei siinä. Koin, että ne sopivat minulle aivan hyvin. Kuitenkin oli paljon myös niitä hetkiä, jolloin lasittomuus olisi ollut kivempi vaihtoehto. Esimerkiksi juhlat; kun on laittanut kivan silmämeikin ja sitten joutuukin peittämään sen laseilla! Miinuslasit sitä paitsi saavat silmät näyttämään pienemmiltä. Isoveljeni mielestä juhlia ei voi pitää pätevänä syynä silmäleikkaukselle :D Hyvähän se on noin meikkaamattomana miehenä huudella! No kyllähän lasittomuus helpottaa myös urheilujutskia eikä lasit höyrysty typerästi kylmästä lämpimään tultaessa.

Lukion abivuosi, 2011! 

Vahvuuksia minulla oli -2 molemmissa silmissä, eivätkä lukemat olleet muuttuneet vuosiin. Näön ”tasaantuminen” mahdollisti sen, että silmäni oli mahdollista leikata. Viime keväänä rupesin ehkä ensimmäisen kerran oikein tosissani miettimään leikkaukseen menemistä; silloin pelkkä ajatuskin tuntui vain järisyttävän kauhistuttavalta. Silmä on herkkä ja tärkeä elin! Ei sitä ihan tuosta noin vain halua antaa toisten sörkittäväksi.

Jostain syystä ryhdyin syksyllä ajamaan eteenpäin tätä haavettani. Medilaserilla (ei, tämä ei suinkaan ole maksettu mainospostaus.) oli tuolloin tarjous, että silmien esitutkimuksen sai ilmaiseksi. Esitutkimuksessa siis silmät tutkitaan tarkasti ja selvitetään, voiko niitä ylipäätään leikata. Kävin esitutkimuksessa ja kun mitään estettä silmäleikkaukselle ei ollut, niin varasin ajan reilun kahden viikon päähän. IIIIIIKKKSSSSSSSS!

Kevättä 2015

Sain esitutkimuksen yhteydessä itselleni vaiheittaisen kirjallisen sepostuksen siitä, miten leikkaus tulee etenemään. Kävin operaatiota läpi päässäni useamman kerran ja yllättäen vain yhden kerran se tuli uniini, jolloin lasersäde osuikin vahingossa käteeni. Leikkausäklötys vähitellen hälveni ja alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä siitä selviää! Ajatus operaatiosta ei tuntunut enää niin hirveältä, kuin miltä se tuntui puoli vuotta aikaisemmin. Kyllähän se siis jännitti, ei sillä, mutta jotenkin sitä alkoi omata sellaisen taisteluasenteen! Halusin, että leikkauspäivä tulisi jo ja koko soppa olisi onnellisesti ohitse!

Kesä 2013

Lopulta leikkauspäivä koitti. Nukuin edeltävän yön todella makoisasti ja olo oli aamullakin rauhallinen. Medilaserin toimipisteelle saavuin joskus varttia vaille kymmenen, oli siis perjantai 30.10. Ari oli tullut töistä turvakseni ja odottelikin jo minua toimipisteen eteisessä. Puolta tuntia ennen leikkausta oli mahdollista ottaa kipulääkettä mahdollisia jälkisärkyjä lieventämään sekä rauhoittavaa pahimman jännityksen tasaamiseksi. Otin molempia, vaikka minua ehkä enemmän jännitti rauhoittavan tuoma vaikutus kuin itse leikkaus :D Pelkäsin, että ajattelukykyni sumentuu tai jalkani lähtevät alta. Suotta pelkäsin, sillä rauhoittava ei kyllä humahtanut tai heilahtanut missään; tunsin leikkauspöydälle kiivetessäni aivan samanlaista tutinaa, kuin ennen lääkettäkin ja ajattelu toimi aivan niin hyvin kuin se voi silmäoperaatioon mennessä toimia :D

Leikkaus oli ohi vartissa. VARTISSA. ei ehkä mennyt sitäkään.  Minulle tehtiin siis LASIK -leikkaus, jossa silmän sarveiskalvoon tehdään läppä ja läpän alta laseroidaan. Tämä läpän teko tuntui siis ennen leikkausta ajatuksena kaikista hirveimmältä asialta! Ja ehkä näin jälkikäteenkin ajateltuna tulee sellainen huh –olo.

Jotkut eivät koe silmäoperaation aikana kipua lainkaan, jotkut taas tuntevat. Itse tunsin jopa yllättävänkin voimakasta puristuskipua ns. silmän alapuolella, mikä johtui siitä, että läpän teon ajaksi silmänpaine nostettiin korkealle. Kova paine aiheutti siis kivun. Kipu oli kuitenkin hetkellistä ja sen kesti hyvin. Itse laserointi tai läpän tekeminen eivät tuntuneet juuri miltään. Leikkauksen aikana tuli tuijotella laserointiaparaatissa vilkkuvaa vihreää valoa, etteivät silmät vaeltaisi siksakkia (laserlaite kyllä tunnistaa silmän liikkeet ja laseroi juuri oikeasta paikasta, ei huolta! Läpänteko –koneesta en itse asiassa tiedä, että analysoiko se…).

Operaatio takana!

Leikkauksen jälkeinen tunne oli voitokas ja huojentunut! Että operaatio oli tosiaan nyt takana. Sitä oli jopa vaikea uskoa. Toisaalta mieltä kalvoi jännitys siitä, että meniköhän operaatio hyvin ja tuleekohan silmäni nyt paranemaan hyvin. Nousin istumaan leikkauspöydälle ja kerroin hoitajalle käsieni olevan hieman turrat jännityksestä. Hoitaja sanoikin, että ihmiset yleensä jännittävät kaikista eniten juurikin silmäleikkausta ja sydänleikkausta. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen istuskelemaan ja kahviakin olisi saanut hörppiä. Ari joi kahvit puolestani :D Hetken kuluttua leikkaava lääkäri tarkisti silmäni ja sainkin luvan lähteä kotiin. Sain laittaa silmilleni uimalasien näköiset suojalasit, joita oli määrä pitää leikkauspäivä ja viikon ajan joka yö. Itse pidin laseja kolmisen viikkoa aina öisin, koska se vain tuntui turvallisemmalta niin :D ja moni muukin kuulemma pitää ns. ”yliaikaa”.  Kotona sitten henkilökohtainen batman-hoitajani tiputteli minulle kosteuttavia silmätippoja määrätyn väliajoin ja illalla aloitin sitten antibiootti-kortisoni –tippojen tiputtelun. Silmät täytyi pitää kevyesti suljettuina leikkauspäivän ajan. Pääosin siis, välillä sai toki vähän kurkkia maailmaa.  Läppä umpeutuu kiinni muutaman tunnin sisällä leikkauksesta. Eli leikkauspäivä on se ”kriittisin” itsehoitopäivä.

Nämä lasit tuottivat Arille suunnatonta hilpeyttä. Enkä kyllä edes kyseenalaista, että miksi :D

Leikkauksen jälkeiset tunteet olivat vaihtelevat. Vaikka oli iloinen siitä, että leikkaus oli takanapäin, niin tavallaan sitä mietti myös sitä, että ”mihinkä soppaan sitä on tullut sekaannuttua”. Lääkärinikin sanoin, silmiin kohdistuva operaatio ei suinkaan ole silmälle vain pikkujuttu, vaikka nopeasta ja melko turvallisesta operaatiosta onkin silleensä kyse. Sarveiskalvoon kajoaminen on silmälle kuitenkin aina shokkitilanne, jota seuraa oma paranteluprosessinsa. Lohdullista oli se, että lääkärille sai soittaa tai lähettää tekstiviestiä koska tahansa. Viestittelinkin hänelle lauantaina, koska kummastelin sitä, että toinen silmäni näkee aavistuksen kirkkaammin kuin toinen. Lääkäri arveli kyseessä olevan vain parantumassa oleva sarveiskalvo, mutta halusi vielä tarkistaa silmäni maanantaina. Tarkistuksessa selvisi, että kaikki on oikein hyvin ja näköni sai arvosanan 10+! Opin myös, että on myös aivan normaalia, että ihmisen toinen silmä, eli ns. hallitseva silmä, näkee hieman paremmin kuin toinen silmä! Leikkauksesta jäi silmiini myös mehevät verenpurkaumat, jotka haalenivat vähitellen parin kuukauden aikana. Niistä en viitsi laittaa tänne kuvaa :D

Maanantaina menin töihin normaalisti, silmätipat mukanani. Ensimmäisten viikkojen aikana silmät olivat todella todella kuivat. Varsinkin iltaisin silmiä saattoi ruveta kirveltämään aivan hervottomasti ja kyynelnesteitä vain puski tulemaan.  Kuukauden päästä kuivuus kuitenkin helpotti huomattavasti. Kuukauden päästä leikkauksesta kävin myös jälkikontrollissa. Leikkaus oli onnistunut hyvin ja kaikki oli ok!

Nyt kolmen kuukautta leikkauksesta nostelen vieläkin välillä sormellani ”silmälasejani” sipaisemalla nenänvarttani :D Silmiä tulee kostuttaa päivittäin 2-3 kertaa. Välillä kosteutus vain jää, mutta sitten silmät alkavat muistuttaa asiasta; silmien kuivuuden huomaa parhaiten siitä, että näkö ei tunnu tarpeeksi terävältä. Kosteuttamalla terävyys paranee.

Tammikuu 2016. Silmälasittomat silmät :)

Kuten moni muukin näönkorjausleikkauksessa käynyt, voin todeta olevani tyytyväinen ratkaisuuni. Ja kiitollinen saan olla siitä, että leikkaus meni suunnitelmien mukaan ja parantumisen kanssa ei ole tullut ongelmia. Nykyään elelen silmieni kanssa täysin normaalisti, meikkailen ja saunon ja urheilen ja kohellan ja ja ja teen kaikenlaisia niinajuttuja.

Sellaista tällä kertaa! Kysellä saa, mikäli joku asia jäi ihmetyttämään tai kaipaat lisäinfoa oman mahdollisen silmäoperaatiosi suhteen J

Mukavaa sunnuntain myöhäisiltaa! Ny on liukasta, älkää kaatuko!

-Niinuska