Ihanne elämästä

Tämä viikko on ollut melko vauhdikas. Ostin auton, ensimmäisen ikioman auton! Wiii! Se on tyttö. Auton myötä on tullut tutustuttua autovakuutusasioihin, niihin ryhdympäs-tässä-keräämän-nyt-bonuksia-nollasta-prosentista -autovakuutuksiin. Kallista touhua, huh.

Ollaan Arin kanssa käyty tässä tammikuun aikana noin kymmenessä asuntonäytössä ja nyt keskiviikkona, samana keskiviikkona kun ostin auton, lyötiin lukkoon uusi vuokrakämppä! Päästään muuttamaan helmi-maaliskuun vaihteessa! Wii! Superkivaa! Äiti ja iskä toi tänne jo laatikoita, että saadaan alkaa vähitellen pakkailemaan. Tykkään pakkailemisesta (oikeasti!) ja haluan aloittaa sen ajoissa, ettei muutosta tulisi ihan hervotonta häslinkipiikkiä. Ja! Nyt on hyvä sauma karsia tavaroita myös kirpparille.  Soitin meidät siis jo kirpparipöytäjonoon (voi kyllä mennä kuulemma jopa 4-8 viikkoa, että moinen vapautuu).

Tällä viikolla on tullut keskusteltua kahden ystäväisen kanssa elämästä, nimenomaan elämästä 20-30-vuotiaana. Tämä on nyt se ikä, johon liitetään usein monia isoja valintoja ja haaveiden toteuttamisia. Keskustelin kummankin ystävän kanssa siitä, että kuinka meidän kulttuurissa on melko tarkoin määritelty kriteerit täydelliselle ”varhaisaikuisuudelle”, eli monien päähaaveet 20-30 -ikähaitarille on pitkälti samanlaiset. Opiskelut ja niistä valmistuminen, oman uran rakentaminen/hyvän työpaikan löytäminen,  oman puolison löytäminen, kihloihin ja naimisiin meno, ensiasunnon ostaminen ja lasten tekeminen.

Tämä vuosikymmen pitää usein sisällään siis suuria päätöksiä, tavoitteellista etenemistä ja niihin aikuisuuden asioihin paneutumista (kuten vakuutukset, säästötilit ym. pankkijutskat, veroprossa, auto- ja asuntohommelit, työehtosopimukset…). Pitää siis yhtäkkiä tietää asioista paljon, jotta pystyy tekemään viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja.

Keskustelimme toisen ystävän kanssa hieman enempi siitä, että miten jännittävää ja kutkuttavaa tämä elämänvaihe onkaan! On niin paljon erilaisia mahdollisuuksia ja niin moni asia tuntuu äärettömän inspiroivalta ja kiehtovalta; vaikkei tässä vielä niitä kuuluisia ruuhkavuosia eletäkään, niin silti elämä osaa olla hyvinkin kiireistä unelmien toteuttamisen ja muun mukavan tekemisen tähden. Täytyy siis valita monista innostavista asioista ne, joihin paneutuu muita enemmän. Lähtisikö vielä jatko-opiskelemaan vai tekisikö opintoja työn ohella, kuinka usein treenaisi viikon aikana (koska haaveenahan on myös se terveellinen elämä ja hyvinvoiva keho ja mieli), haluaisiko yrittää lasten tekemistä nyt vai sitten muutaman vuoden päästä, mites matkustelu ja se säästäminen, ystäviinkin haluaisi panostaa aikaisempaa enemmän.. Tavallaan pitää valita se, mitä tekee nyt ja mikä on se päämäärä juuri nyt. Panostaako siihen opiskeluun tai työuraan vai perustaako heti perheen. Ihan kaikkeen näistä ei ehkä riitä proput ja aika samalla kertaa.

Toisessa keskustelussa perehdyimme enemmän siihen, että kuinka yleistä on tämä täydelliseen elämään pyrkiminen. Että niin monella on ne samat haaveet, joihin tähdätä. Kritisoimme sitä, että miksi asia on näin ja puhuimme elämän yllätyksellisyydestä; koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Voi olla, että yrityksistä huolimatta ei pystykään saamaan lapsia tai tiet erkanee sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oli suunnitellut rakentavansa yhteisen elämän. Mitäs jos onkin vuosia työttömänä eikä ole mahdollisuutta ostaa omaa kotia. Mitäs jos sairastuukin vakavasti tai joku läheinen kuolee ja elämä menee näiden vuoksi uusiksi.

Oon jo pidemmän aikaa jaksanut päivitellä sitä, että nykyihmisen elämä tuntuu koostuvan niin pitkälti suorituskeskeisyydestä. Halutaan tehdä paljon asioita ja halutaan tehdä ne täydellisesti. Meille on piirtynyt mieliimme kuva siitä, että miten mikäkin asia menee täydellisesti. Pelkäämme ehkä sitä, että mitäs jos se asia ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja petymme ja koko asia menee vähän niin kuin pilalle. Haluamme täydelliset häät ja täydellisen talon ja uran ja kropan jne. Meillä on visio niin monesta asiasta. Ehkä tämä some-aika on tuonut omat paineensa; meillä on nykyään melkoinen mahdollisuus vertailla omaa elämäämme toisten omiin ja teemme sitä paljon. Vertailemme, vaikka näemme toisen elämästä netin välityksellä vain sen kiiltokuvapuolen. Maailmassa myllertävä rahanhimo ruokkii myös suorituskeskeisyyttä; kaiken pitää olla äärimmäisen kustannustehokasta ja loistaviin tuloksiin tulee yltää mahdollisimman pienillä panostuksilla. Rahanahneus on noussut ihmisarvon yläpuolelle. Se aito elämän tarkoitus ja hienous meinaa talloutua menestyshimon jalkoihin; ihmiset ovat tällä planeetalla suorittamassa asioita, eivät niinkään elämässä.

Pöhköä touhua. Tavoitteet ja unelmat ovat huipputärkeitä ja niitä kohti tulee ehdottomasti pyrkiä ja niihin tulee uskoa koko sydämensä pohjasta. Pitää vain muistaa se, että elämään ei ole olemassa tiettyä kaavaa, vaan jokaisen elämä kulkee omaa reittiään, ja se on sitä täydellistä elämää.

Unohtakaamme siis höpötykset siitä, mitä tulisi tehdä ennen mitäkin ikävuotta ja älkäämme hyvän tähden verratko itseämme muihin ja omaa elämänkulkuamme muiden elämään. Uskon, että onnellisuus tulee siitä, että tohdimme päästää turhasta kilpailuhengestä irti ja ryhdymme tekemään enemmän niitä asioita, jotka oikeasti tuntuvat omilta. Ja että osaamme suhtautua avoimesti myös niihin suunnitelmien muutoksiin, joita elämä meille kuljettaa; olivat ne sitten pieniä tai merkittävän suuria. Loppuviimein asiat menevät kuitenkin juuri niin kuin niiden pitääkin ja kunkin elämästä muotoutuu yksilöllinen seikkailu.

Tästä tuli tällainen syvällisempi ajatuksen-virta –postaus tällä kertaa. Ja pituuttakin tuli melkoisesti. Tällainen pohtiminen on sellaista, josta tykkään hirmuisesti ja olen kiitollinen niistä ihmisistä, joiden kanssa saan käydä tällaisia keskusteluja. Olen myös hirmu kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni paljon rakkaita neuvonantajia pohtiessani näitä aikuisuuden suuria kysymyksiä ja tehdessäni valintoja. Se rakkaista ihmisistä koostuva tukiverkko onkin varmasti se juttu, jota tässä elämässä kannattaa vaalia eniten ja jolla loppuviimein on se kaikkein suurin merkitys.

 

Haloo Helsingin kappale ”Vihaan kyllästynyt” viestii tätä samaa sanomaa: 

”Pelkään että ihmiset on laitettu liikkumaan /  Kiirehdi kiirehdi ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan / Pelkään että kaikki tähtää / sokeesti vaan tulevaan / Mun nuolet ei lennä sinne asti / Mä heitän leivän kerrallaan.

Mitä elämä tuo / se tulkoon minun luo / Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo / Me ollaan samaa tuhkaa / samaa kevyttä ilmaa / Joten rauha nyt / tää maailma on vihaan kyllästynyt

Uskot kohtaloon tai et / se on ihan sama kunhan ajattelet / Tää sekunti itsensä kantakoon / se on kaiken aa ja oo / Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta / koko metsä voi kadota / Mut jos sä näet vaan metsän / et ehkä huomaa puuta hienointa”

Lupsakkaa sunnuntaita<3

-Niina