Ookko aatellu

Ookko aatellu, että mitä muut susta aattelee?

Ookko aatellu, ettet voi tehdä tai sanoa asioita muiden mahdollisten reaktioiden tähden?

Ookko aatellu, että et voi olla jotain, koska et uskalla olla?

Ookko aatellu, että muiden mielipiteiden pelkääminen voi olla este onnellisuudelle?

Ookko aatellu, että sun täytyy luoda ittelles hyvä imago?

Ookko aatellu, että facetykkäysten määrällä on jotain henkilökohtaista väliä?

Ookko aatellu, ettet halua tuoda persoonaasi esille, ettei kukaan vaan pääsisi tuomitsemaan?

Ookko aatellu, että kuinka paljon ihmiset käyttävät aikaansa muiden mielipiteiden miettimiseen?

Ookko aatellu, että vika ja este omalle toiminalle on muiden asenteissa, eikä omassa?

Ookko aatellu, että aitous ja oman sydämen seuraaminen kantavat pidemmälle kuin pelon varjoon jääminen?

Ookko aatellu, että rohkeus ei oo pelon puuttumista, vaan toimimista siitä huolimatta?

Ookko aatellu, että me ollaan oikeasti erilaisia ja se saa näkyä?

Ookko aatellu, että aitoutta ja avoimuutta oikeasti arvostetaan massatavaraa enemmän?

Ookko aatellu, että elämän siisteimpiä juttuja on niiden omien juttujen etsiminen ja niihin tarttuminen?

Ookko aatellu, että sisäiselle hehkulle voi antaa luvan syttyä?

Ookko aatellu, että sää voit antaa ittelles luvan olla just sää?

Ookko aatellu, että elämä on tänään?

Kevätkuulumisia

HIIOOO!

Me ollaan nyt muutettu. 45 neliön opiskelijakämppä vaihtui liki parikymmentä neliötä suurempaan kotiin. Tää on ihana paikka, tää koti. Kaikki on niin uutta ja nättiä ja tilaa on huimasti enempi; meillon nyt jopa oma varasto ja SAUNA! IIiiihihihihihihiiii. Nii ja parveke on lasitettu. Ja pakastin on tublasti isompi; saan siis luvan kanssa hourahtaa marjamettällä tänä vuonna.

Muuttaminen meni kaikin puolin kivasti! Pakkailu aloitettiin ainakin jo kuukautta ennen muuttopäivää ja kaikki oli kutakuinkin laatikoissa hoohetken koittaessa. Toki aikamoista roudaamistahan se oli. Ja vanhan kämpän siivoamiseen upposi yksi päivä, huh! Meidän muuttoa helpotti se, että tiedettiin jo niin hyvissä ajoin etukäteen tästä tempauksesta ja että saatiin paljon muutto- ja siivousapua ja että päästiin muuttamaan ihan uuteen taloon, jota ei tarvinnut itse puunata ja että muuttourakka saatiin aloittaa jo 26.2., vaikka uusi vuokrasoppari alkoi vasta 1.3.; ei siis tarvinnut päivässä rykäistä ihan kaikkea ja tehdä kiireellä tilaa seuraaville asukkaille. Toki kaikki kimpsut kuitenkin siirrettiin päivässä (heti perjantaina 26.2), koska pakettiauto oli vain tuon päivän lainassa. Siivous suoritettiin sitten lauantaina ja avaimet uusille asukkaille luovutettiin sunnuntaiaamuna iloisten hyvää-muuttoa -toivotusten kera, kun oma urakka oli jo purkissa.. :D

Tässä ollaan nyt sitten parisen kuukautta järkkäilty tavaroita paikoilleen. Ja käyty Ikeassa. Ja käyty Keskisellä. Ja kirpparipöytääkin pidettiin kuukausi.

Nyt alkaa kutakuinkin olla jo melko seesteistä; tavarat ovat löytäneet suurin piirtein paikkansa. Tottahan sitä olisi vielä monenmoista hankintaa tehtävänä (uusi sänky on prioriteetti ykkönen, seinät kaipaavat tauluja tai hyllyjä tai jotain, niina tahtoo karaokelaitteet..) ja moni kippo tulee varmasti vielä vaihtamaan oleskelualuettaan. Mutta juuri nyt on hyvä näin; uudet hankinnat ja muutokset saavat tulla sitten vähitellen.

Pidin muutosta ennen muuttoa ja pidän muuttamisesta edelleenkin, ei siis jäänyt traumoja. En kuitenkaan muuttaisi ihan heti uudelleen. Positiivinen ja avoin suhtautuminen muuttohärdelliin varmasti keventää muuton tuomaa kuormitusta, mutta ei se sentään sitä kokonaan poista, tai ei ainakaan itselläni poistanut. Sitä on kuitenkin jotenkin hätäinen; haluaisi, että tavaroille löytyisi nopeasti hyvät paikat ja koti alkaisi näyttämään omalta. Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan aina jaksa revetä suuriin edistysaskeleisiin. Toisinaan sitä on saanut työpäivän päälle hyvinkin paljon aikaan ja toisinaan sitä on mieluummin vain ottanut nokoset. Oma kaaoksensietokykyni on onneksi aika korkea, mutta Batmanini saa rauhansa järjestyksestä ja seesteydestä, mikä on selkeästi tsempannut itseänikin toimimaan nopeammalla tahdilla; halu luoda toiselle hyvät oltavat on todella suuri motivaatiotekijä.

Kuulumiset ovat siis pitkälti uuden kodin laittamiseen liittyviä jutskuja. Kevät- ja kesäinnostus myös kutkuttelee massunpohjaa, IIIIHIhihihihiii! Oon niin täpinöissäni myös tuosta meidän parvekkeesta, asustelen siellä varmaan koko kesän! 8D Äiti löys Ylivieskan kirpulta sinne päheen valkoisen vanhan puupenkkisohvan, joka vallan kutsuu aurinkoköllimään, ai että! Partsista ei olekaan nyt kuvia, mutta eiköhän sekin tule täällä joskus viuhahtelemaan.

Väriestejuoksukin häämöttää viikon päässä ja ollaan siskon kanssa mukana edustamassa, joukkueemme nimeksi ilmoitimme ”mettäpöyrööt siskokset”. Äiti on tulossa matkan varrelle kannustamaan! Meinas vissiin, että ollaan taatusti niin koominen näky, että on pakko tulla paikanpäälle ihmettelemään. Saas nähä, moneenko juoksuaskeleeseen kyetään.

ADIÖÖ JA ILOISTA VIIKONLOPPUA ALLIHUUPPA!

-Niinakkimus

Inspiraatiosuihke

Siis kyllä! Tällä suihkeella irtoaa kihelmöivää inspiraatiota vaikka kuinka! Tiedättehän sen tunteen, että kun oikein innostuu jostakin tuotteesta, kuten kosmetiikka- tai pesuainepurkeista tai pienistä ja söpöistä säilytysrasioista, niin sitä kyseessä olevaa putelia vaistomaisesti hieroo naamaansa ja kikertää sille purkille samalla jotakin epämääräistä innostusääntä! 

…Miksi mulle tuli sellainen olo, että osa teistä tuijottaa nyt silmät suurella tätä mun sepostusta valmiina soittamaan valkotakkiset paikalle, osa tutuista todennäköisesti kuittaa koko höpötyksen ”no kun kyseessä on niina, niin..” –ajatuksella ja osa taas tietää niin tän fiiliksen ja innostuu jo pelkästä innostus –ajatuksesta! 

Sain eräältä ihanalta ystävältäni jo joulukuun alkupuoliskolla joululahjaksi kaksi Mummi ja Minä -putelia. Toinen oli jo loppuun onnellisesti käytetty polkkakarkilta tuoksuva käsisaippua ja toinen oli sitruunasooda –yleispesuaine, jota on onneksi vielä roimasti jäljellä! Siis hourahdin tähän tuotesarjaan välittömästi lahjapussukan avattuani, koska:

1.Tuotteet ovat suomalaisia. Tällaisena Suomi-velloo-rahapulassa -aikana kannattaa ehdottomasti suosia suomalaisia tuotteita mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. 

2.Tuotteet ovat ekologisia ja turvallisia käyttää. Inhoan supermyrkyllisiä pesuaineita. En haluu saastuttaa luontoa enkä itseäni enkä läheisiäni. Usein siivoussuihkeissa lukee jokin suositus, että ”kuivaa pinta lopuksi” tjs. Näitä tuotteita ei tarvitse mitenkään huuhdella tai sutia pinnoilta pois. 

3.Tuotesarjan nimi on superihana, tuoksuvalikoima hurmaava ja purkit erittäin kivan näköisiä. 




Pari päivää lahjan saamisesta tilasin nettikaupasta näitä purkkeja lisää, peräti seitsemän kappaletta. :DDD Mutta!! Vain yhden itselleni ja loput kuusi joululahjaksi äitille ja siskolle ja parille ystävälle. Kun purkit saapuivat postiin, niin kurvasin postista suoraan siskolleni, koska halusin antaa hälle yhden lakritsisuihkeista jo etukäteisjoululahjaksi, jotta hän voi inspiroituneena tehdä sillä joulusiivoja! Kävikin sitten niin, että menin siskolleni ja rupesin houreessa itse pyyhkimään pölyjä sieltä ja täältä ja suhuuttelin taloon lakritsin mietoa aromia. Kuvitelkaa nyt, siskoni mies katsoo telkkaria ja minä olen tormannut heille pyyhkimään mm. tv -tasolta pölyjä, peittäen samalla puolet ruudusta… xD . Ehkä sille, että siskoni mies kutsuu minua ja siskoani ”mettäpöyröiksi sisaruksiksi” löytyy aivan kelvolliset perustelut. Saan kuulemma jatkossakin inspiraatiohulluuden iskettyä mennä testailemaan uusia tai vaikka vanhojakin siivousvälineitä heille ja puunata vaikka koko talon kuosiin!



Olen siis erityishurmioitunut varsinkin näistä suihkutettavista Mummi ja Minä -siivousaineista. Jotenkin ne on niin näppäriä käyttää. Omistan tällä hetkellä vain tuon lakritsisumun, jota on hervottomasta suhuuttamisesta huolimatta jäljellä vielä ainakin puoli purkkia. Riittoisaa tavaraa siis on. Käytän sitä huushollin joka kolkassa, pääasiassa ehkä keittiössä, mutta saatan pestä sillä myös mm. wc:n lavuaarin tai suhuutella sitä pölyrättiin. Otin sen itse asiassa mukaan jopa Arin isovanhemmille, jossa suhuuttelin mm. paapan parisataa kukkopilliä kiiltäviksi. :D 

Siivousvälineiden jos joidenkin pitää huokua ”et-malta-olla-tarttumatta-minuun” -viestiä sekä kutsua puoleensa kuin kirkas lamppu kaheleita kärpäsiä. Mummi ja minä -tuotesarja saa mussa ainakin voimakkaan kärpäsreaktion aikaan. Älkää nyt kuitenkaan vain saako sellaista harhaluuloa, että siivoaisin täällä pää punaisena ja innosta puikulaisena yötä päivää! Ei hätää, meillä on kyllä useimmiten kaaos kuin järjestys yllä! :DD

Itse tilasin tuotteeni ystäväni suosittelemana täältä; www.avoinmaaseutu.fi ja palvelu pelasi oikeinkin hyvin. 

Hihiiihohooo! Saiko joku tartunnan? :D

Torkkuhaaste

Oon auringonvaloihminen. Tällaisen pitkään jatkuneen pimeyden ja harmauden vaikutukset alkavat näkyä eniten yleensä juurikin tammi-helmikuun tienoilla; väsyttää ns. normaalia enemmän. Mieli on pirteä ja innostunut melkoisen tasaisesti kuukaudesta toiseen, mutta fyysinen veto on näihin aikoihin hieman koetuksella. Unelias keho myös himoitsee hiilareita, joihin liiallinen lankeaminen kuitenkin vain lisää silmien lupsumista.

Oon suunnitellut toteuttavani täällä blogissa viikkohaasteita; haastan siis itseni viikoksi (tai tarvittaessa pidemmäksikin ajaksi) tekemään jotakin hyvinvointia edistävää ja/tai inspiroivaa. Tällä viikolla haasteenani on välttää torkuttamista, jossa oon erityisenkin mestari. Aikaisemmassa postauksessani taisinkin mainita olevani selkeesti enempi ilta- kuin aamuvirkku. Mahtavat idikset syntyvät lähinnä siis yön saapuessa, mikä toisaalta taas ehkä sotii tuon valonkaipuuni kanssa..?  No joka tapauksessa aamuinen torkuttamiseni saattaa pahimmillaan venyä jopa kahdeksi tai kolmeksi tunniksi! Siis kuvitelkaa, kello soi 9min välein kolmenkin tunnin ajan… Kolmen tunnin torkut ei toki onnistu työaamuisin ja hyvä niin! Toisaalta joustava työaika  mahdollistaa sen, että illalla suunnittelemani kuuden herätys vaihtuukin aamutorkkujen myötä kahdeksaksi. Ei siinä silleensä mitään väärää ole, mutta yhdeksältä töihin meneminen tarkoittaa työpäivän loppumista vasta viiden hujakoilla, mikä tuntuu melko myöhältä; arkipäivän aikana olisi luonnollisesti kuitenkin kiva ehtiä tehdä muutakin kuin nukkua ja työskennellä :D

Tämä pimeysaika on siis jokseenkin lisännyt torkkutarvetta; uni tuntuu aamuisin niin kutsuvalta! Toisaalta sitten, kun pomppaan ylös, niin väsymyskin väistyy hyvin äkkiä ja päivä menee aivan mukavasti. ”Ongelma” on siis vain siinä itsensä ylös kampeamisessa. Talvella tätä aamukampeamista hankaloittaa myös kylmyys! Peittojen alta on vain niin raadollista poistua kylmään huoneilmaan.

Eli, haluan hävittää torkuttamisen, koska torkkuilu saa pitkään jatkuessaan vain olon takkuiseksi, vaikka se aamuisin tuntuukin hetkellisesti maailman auvoisimmalta asialta. Haluan siis tehokkaamman ja pirtsakamman aamun ja sen myötä toimeliaamman päivän. Jos päätän illalla, että herään aamulla kuudelta, niin sitten herään. Tai jos päätän nukkua kahdeksaan, niin sitten nukun kahdeksaan. Kunhan en torku kuudesta kahdeksaan.  Hätätilanteessa voin siirtää aamulla herätyksen kuudesta kahdeksaan, eli voin tarvittaessa päättää aamulla uudelleen ja antaa itseni nukkua vielä pari tuntia lisää. Mutta tämä pätee sitten vain tositilanteissa ja niihin vaadin itseltäni hyvät perustelut……. :D voiapua.

Tänä aamuna pomppasin ylös heti kun kello soi 6:15, vaikka olin nukkunut yöllä alle kuusi tuntia! Eilisen päikkärit nimittäin antoivat sen verran virtaa, että en joutanut unille ihan ihmisten aikoihin vaan piti suunnitella suuria! Mutta loistava alku haasteviikolle siis!

Uskon myös, että tää väsymys alkaa pikkuhiljaa hellittää valon lisääntyessä. Lauantaina nimittäin kun heräsin auringonpaisteen kurkkimiseen niin olo oli niin pirtsakka, että taisimpas jopa kiljua täpinästä ja ajatuksissani juoksin pitkin seiniä. Niin suuri voima sillä valolla on!

Pitää tähän loppuun vielä erityismainita, että sain sen viimekirjoitelmassani mainitsemani lenssunpoikasen pyörtämään huis hiiteen inkiväärin ansiosta! Varmaakin varmempi räkistauti kaatui taistelussa Niinan superjuomaa vastaan, TSIHII JA TÄTTÄRÄRÄTTÄTTÄÄÄÄ!

Muikiaa maanantaita <3

-Niinakki

Lenssu pois -juoma

Viikonlopun kunniaksi on kurkussani alkanut tuntumaan siltä, että joku pöpö yrittää iskeä. Vielä se tunne on kuitenkin melko lievä ja aion taistella vastaan ja pistää sen pyörtämään kotiinsa!

Yksi älyttömän hyväksi havaittu taisteluväline on inkivääritee. Sitä voi litkiä ennaltaehkäisymielessä sekä jo riehumaan päässeen taudin nitistämisen vuoksi.

Tarvitset siis palasen inkivääriä ja puukon. Kuori inkivääri. Kuorta kannattaa kuulemma ottaa reilu kerros pois, sillä tämä on kotoisin Kiinasta, jossa maaperä ei vissiin välttämättä ole ihan sitä puhtoisinta.

Sitten tarvitset kattilan ja vettä. Ja hellan.



Pilko inkiväärä suiroiksi ja nakkaa veteen. Mitä pidempään annat kiehua, sitä ätkympää teetä tulee. Ja tietty inkivääripalan koko vaikuttaa myös. 10min kiehuttamista riittää jo hyvin.

Voit juoda teen sellaisenaan tai liottaa esim. teepussista siihen lisämakua. Hunajaakin voi laittaa sekä tuoreen sitruunan mehua. Inkivääritee on maultaan todella voimakasta; aivan kurkussa tuntuu sen polttelu :D Itse tykkään siitä, mutta esim. Arin mielestä se on ihan hirvittävää litkua. Polttelusta tulee vain tunne, että nyt ne pöpöt saavat kyytiä... :D

Inkivääriä voi myös pilkkoa tai raastaa suoraan teekupposeen, silloin siitä ei vain ehkä erity ihan niin paljon supervoimia irti kuin mitä keittämällä.

En tiedä, onko inkiväärille jotakin päiväannos -saantisuositusta. Itse olen juonut siitä tehtyä teetä ihan reippaastikin aina taudin mylvätessä.

Inkiväärillä on monenmoisia terveysvaikutuksia; flunssaoireiden lisäksi sillä hoidetaan mm. vatsavaivoja.

Tällainen niksipirkka -ohje teille tällä kertaa! :)

-Niina

Tärkeysboksi

Tiedättekö te, mikä on Livbox? Se on siis sellainen kauneusloota, jonka voi tilata ittelle tai joka kannattaa tilata lahjaksi esim. tyttöystävälle. Se tilataan joko yhdeksi, kolmeksi tai kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Siellä lootassa on sitten sisällä kaikkea ihanaa! On meikkejä ja meikkivälineitä ja hiusaineita ja hiusvälineitä ja hammasvälineitä ja koko kehon huoltovälineitä (dödöjä, rasvoja, kynsilakkoja…). Koskaan ei siis tiedä, mitä boksi sisältää! Tainno, kyllä sisällöstä vissiin saa vähän vihiä esim. Livboxin blogin tai Facen kautta, mutta oon koittanut tietoisesti vältellä kaikenlaista etukäteisinformaatiota.

Mulle on tullut Livbox jo vissiin yli kolme vuotta, ainakin ihan niistä ekoista bokseista lähtien. Ari on tilaillu sitä mulle lahjaksi ja välillä oon tilaillu sitä itte ittelleni. Siihen vain jää niin koukkuun! Oon tehny tai Ari on tehny tilauksen mulle aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Pari kertaa on käynyt niin, ettei olla ehditty uusia tilausta tarpeeksi ajoissa ja yksi boksi on sitten jäänyt välistä, ja se on ollut ikävää.

Boksin avaamisessa on oma traditionsa. Ennen kuin boksin avaa, niin pitää arvata, että minkä värinen silkkipaperi siellä on tällä kertaa sisällä. Esim. ennen joulua on todnäk. punanen tai kultainen ja ny ennen ystävänpäivää oli tietty pinkki! Arin pitää arvata aina kans. Ja siitä on kehittyny itse asiassa tosi hyvä siinä. Kun boksin avaa, niin siinä päällimmäisenä on sellainen lappunen, jossa toisella puolella on tervehdysviesti ja toisella puolella boksin sisältö lueteltuna. Siitä kortista saa aluksi lukea vain sen viestin! Viestissä on joskus vähän vihjailuja boksin teemasta tai sisällöstä. Hihi. Viestin lukemisen jälkeen avataan silkkipaperi varovasti (KOSKA silkkipaperi pitää säästää askarteluja varten! …mullon kaikki silkkipaperit tallessa, mutten oo vielä ikinä askarrellu niistä mitään..). Sitten voi toimia siten, että ottaa varovasti yhden tuotteen kerrallaan silkkipaprun alta näkemättä muita tuotteita, jotta voi fiilistellä kunkin tuotteen erikseen. TAI voi revähdyttää koko boksin auki ja ahmia silmillä koko saalista kerralla! Sitten kun ihastelee tuotteita niin voi lukea samalla sitä lapun toista puolta, jota ei aluksi saanut lukea. Lopuksi esittelen nämä tuotteet aina Arille ja kerron, että kuinka inspiroivia ja kivoja ne on! ja se on tietty sit samaa mieltä.

Kuulostaa varmaan ihan hömpältä. Ja onhan se sitäkin, mutta ei kyllä täysin! Omiin Livbox –tietoihin on saanut syöttää mm. oman ihotyyppinsä ja ihonvärinsä, jonka mukaan kullekin tulee todennäköisemmin itselle sopivia tuotteita. Itse asiassa, Ari on aikoinaan syöttänyt kaikki nämä tiedot puolestani sinne XDDD Ihonvärin se on osannut analysoida täydellisesti, sillä suurin osa meikkivoiteista on ollu oikeinkin sopivia. Ihotyyppi ei ehkä ole mennyt ihan niin nappiin ja oonkin sit saanu muutaman putelin sellaista ei-niin-natsaavaa rasvaa.. Mutta ajatus siitä, että hän on tosissaan fundeerannut ihoasioitani, on varsin hurmaava :D Tietoja saa toki muuttaakin! En ole vain saanut aikaiseksi.

Boksin kautta pääsee tutustumaan tuotemerkkeihin ja tuotteisiin, joihin ei kovin herkästi ”normaalioloissa” tulisi kajottua. On kiva testailla erilaisia juttuja ja löytää uusia suosikkeja. Kiva juttu on muuten myös se, että boksin sisällön arvo on aina huomattavasti korkeampi kuin mitä itsen maksan boksista! Saan boksin ”alkuperäistilaajana” myös hieman edukkaammin (sillä samalla hinnalla, mikä se oli silloin aluksi) kuin mitä se nyt uusille tilaajille maksaa.

Helmikuun boksi tuli siis tällä viikolla ja oli oikein kiva! Kuvista näette sisältöä tarkemmin :)

Rentouttavaa viikonloppua!

-Ninsku

Silmien laserleikkaus

Olin hurjan rohkea kolme kuukautta sitten! Kävin nimittäin leikkauttamassa silmistäni miinukset pois ja katselen maailmaa nyt ilman minkäänlaisia näön apuvälineitä.

Sain ensimmäiset lasini rippikouluikäisenä. Piilarielämän aloitin muistaakseni joskus lukion ensimmäisen vuoden tuntumassa. Piilareilla taivalsin oikeastaan koko lukion läpi sekä ainakin ensimmäisen ammattikorkeakouluvuoden. Sitten juuri minulle sopivien piilareiden valmistus lopetettiin. ARGH. Oikeaa kaarevuutta ei enää löytynyt (silmäni ovat jokseenkin ei-niin-kuperaa –mallia. Eli kenties keskivertoa ”jyrkemmät”. Markkinoilla olevat linssit ovat siis liian kuperia, eivätkä täten asetu silmiäni vasten hyvin). Olen siis muutaman viimevuoden kulkenut kakkulat nenäni päällä.

Ensilasini! (nojoo. ekoista sangoista tuo linssinympärys halkesi niinamaisten asioiden seurauksena ja halusin tilalle juuri samanlaiset lasit. Nämä ovat siis ehkä ne tokat ekat) Oon tässä lukion ykkösellä.

Tykkäsin silmälaseista, ei siinä. Koin, että ne sopivat minulle aivan hyvin. Kuitenkin oli paljon myös niitä hetkiä, jolloin lasittomuus olisi ollut kivempi vaihtoehto. Esimerkiksi juhlat; kun on laittanut kivan silmämeikin ja sitten joutuukin peittämään sen laseilla! Miinuslasit sitä paitsi saavat silmät näyttämään pienemmiltä. Isoveljeni mielestä juhlia ei voi pitää pätevänä syynä silmäleikkaukselle :D Hyvähän se on noin meikkaamattomana miehenä huudella! No kyllähän lasittomuus helpottaa myös urheilujutskia eikä lasit höyrysty typerästi kylmästä lämpimään tultaessa.

Lukion abivuosi, 2011! 

Vahvuuksia minulla oli -2 molemmissa silmissä, eivätkä lukemat olleet muuttuneet vuosiin. Näön ”tasaantuminen” mahdollisti sen, että silmäni oli mahdollista leikata. Viime keväänä rupesin ehkä ensimmäisen kerran oikein tosissani miettimään leikkaukseen menemistä; silloin pelkkä ajatuskin tuntui vain järisyttävän kauhistuttavalta. Silmä on herkkä ja tärkeä elin! Ei sitä ihan tuosta noin vain halua antaa toisten sörkittäväksi.

Jostain syystä ryhdyin syksyllä ajamaan eteenpäin tätä haavettani. Medilaserilla (ei, tämä ei suinkaan ole maksettu mainospostaus.) oli tuolloin tarjous, että silmien esitutkimuksen sai ilmaiseksi. Esitutkimuksessa siis silmät tutkitaan tarkasti ja selvitetään, voiko niitä ylipäätään leikata. Kävin esitutkimuksessa ja kun mitään estettä silmäleikkaukselle ei ollut, niin varasin ajan reilun kahden viikon päähän. IIIIIIKKKSSSSSSSS!

Kevättä 2015

Sain esitutkimuksen yhteydessä itselleni vaiheittaisen kirjallisen sepostuksen siitä, miten leikkaus tulee etenemään. Kävin operaatiota läpi päässäni useamman kerran ja yllättäen vain yhden kerran se tuli uniini, jolloin lasersäde osuikin vahingossa käteeni. Leikkausäklötys vähitellen hälveni ja alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että kyllä siitä selviää! Ajatus operaatiosta ei tuntunut enää niin hirveältä, kuin miltä se tuntui puoli vuotta aikaisemmin. Kyllähän se siis jännitti, ei sillä, mutta jotenkin sitä alkoi omata sellaisen taisteluasenteen! Halusin, että leikkauspäivä tulisi jo ja koko soppa olisi onnellisesti ohitse!

Kesä 2013

Lopulta leikkauspäivä koitti. Nukuin edeltävän yön todella makoisasti ja olo oli aamullakin rauhallinen. Medilaserin toimipisteelle saavuin joskus varttia vaille kymmenen, oli siis perjantai 30.10. Ari oli tullut töistä turvakseni ja odottelikin jo minua toimipisteen eteisessä. Puolta tuntia ennen leikkausta oli mahdollista ottaa kipulääkettä mahdollisia jälkisärkyjä lieventämään sekä rauhoittavaa pahimman jännityksen tasaamiseksi. Otin molempia, vaikka minua ehkä enemmän jännitti rauhoittavan tuoma vaikutus kuin itse leikkaus :D Pelkäsin, että ajattelukykyni sumentuu tai jalkani lähtevät alta. Suotta pelkäsin, sillä rauhoittava ei kyllä humahtanut tai heilahtanut missään; tunsin leikkauspöydälle kiivetessäni aivan samanlaista tutinaa, kuin ennen lääkettäkin ja ajattelu toimi aivan niin hyvin kuin se voi silmäoperaatioon mennessä toimia :D

Leikkaus oli ohi vartissa. VARTISSA. ei ehkä mennyt sitäkään.  Minulle tehtiin siis LASIK -leikkaus, jossa silmän sarveiskalvoon tehdään läppä ja läpän alta laseroidaan. Tämä läpän teko tuntui siis ennen leikkausta ajatuksena kaikista hirveimmältä asialta! Ja ehkä näin jälkikäteenkin ajateltuna tulee sellainen huh –olo.

Jotkut eivät koe silmäoperaation aikana kipua lainkaan, jotkut taas tuntevat. Itse tunsin jopa yllättävänkin voimakasta puristuskipua ns. silmän alapuolella, mikä johtui siitä, että läpän teon ajaksi silmänpaine nostettiin korkealle. Kova paine aiheutti siis kivun. Kipu oli kuitenkin hetkellistä ja sen kesti hyvin. Itse laserointi tai läpän tekeminen eivät tuntuneet juuri miltään. Leikkauksen aikana tuli tuijotella laserointiaparaatissa vilkkuvaa vihreää valoa, etteivät silmät vaeltaisi siksakkia (laserlaite kyllä tunnistaa silmän liikkeet ja laseroi juuri oikeasta paikasta, ei huolta! Läpänteko –koneesta en itse asiassa tiedä, että analysoiko se…).

Operaatio takana!

Leikkauksen jälkeinen tunne oli voitokas ja huojentunut! Että operaatio oli tosiaan nyt takana. Sitä oli jopa vaikea uskoa. Toisaalta mieltä kalvoi jännitys siitä, että meniköhän operaatio hyvin ja tuleekohan silmäni nyt paranemaan hyvin. Nousin istumaan leikkauspöydälle ja kerroin hoitajalle käsieni olevan hieman turrat jännityksestä. Hoitaja sanoikin, että ihmiset yleensä jännittävät kaikista eniten juurikin silmäleikkausta ja sydänleikkausta. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen istuskelemaan ja kahviakin olisi saanut hörppiä. Ari joi kahvit puolestani :D Hetken kuluttua leikkaava lääkäri tarkisti silmäni ja sainkin luvan lähteä kotiin. Sain laittaa silmilleni uimalasien näköiset suojalasit, joita oli määrä pitää leikkauspäivä ja viikon ajan joka yö. Itse pidin laseja kolmisen viikkoa aina öisin, koska se vain tuntui turvallisemmalta niin :D ja moni muukin kuulemma pitää ns. ”yliaikaa”.  Kotona sitten henkilökohtainen batman-hoitajani tiputteli minulle kosteuttavia silmätippoja määrätyn väliajoin ja illalla aloitin sitten antibiootti-kortisoni –tippojen tiputtelun. Silmät täytyi pitää kevyesti suljettuina leikkauspäivän ajan. Pääosin siis, välillä sai toki vähän kurkkia maailmaa.  Läppä umpeutuu kiinni muutaman tunnin sisällä leikkauksesta. Eli leikkauspäivä on se ”kriittisin” itsehoitopäivä.

Nämä lasit tuottivat Arille suunnatonta hilpeyttä. Enkä kyllä edes kyseenalaista, että miksi :D

Leikkauksen jälkeiset tunteet olivat vaihtelevat. Vaikka oli iloinen siitä, että leikkaus oli takanapäin, niin tavallaan sitä mietti myös sitä, että ”mihinkä soppaan sitä on tullut sekaannuttua”. Lääkärinikin sanoin, silmiin kohdistuva operaatio ei suinkaan ole silmälle vain pikkujuttu, vaikka nopeasta ja melko turvallisesta operaatiosta onkin silleensä kyse. Sarveiskalvoon kajoaminen on silmälle kuitenkin aina shokkitilanne, jota seuraa oma paranteluprosessinsa. Lohdullista oli se, että lääkärille sai soittaa tai lähettää tekstiviestiä koska tahansa. Viestittelinkin hänelle lauantaina, koska kummastelin sitä, että toinen silmäni näkee aavistuksen kirkkaammin kuin toinen. Lääkäri arveli kyseessä olevan vain parantumassa oleva sarveiskalvo, mutta halusi vielä tarkistaa silmäni maanantaina. Tarkistuksessa selvisi, että kaikki on oikein hyvin ja näköni sai arvosanan 10+! Opin myös, että on myös aivan normaalia, että ihmisen toinen silmä, eli ns. hallitseva silmä, näkee hieman paremmin kuin toinen silmä! Leikkauksesta jäi silmiini myös mehevät verenpurkaumat, jotka haalenivat vähitellen parin kuukauden aikana. Niistä en viitsi laittaa tänne kuvaa :D

Maanantaina menin töihin normaalisti, silmätipat mukanani. Ensimmäisten viikkojen aikana silmät olivat todella todella kuivat. Varsinkin iltaisin silmiä saattoi ruveta kirveltämään aivan hervottomasti ja kyynelnesteitä vain puski tulemaan.  Kuukauden päästä kuivuus kuitenkin helpotti huomattavasti. Kuukauden päästä leikkauksesta kävin myös jälkikontrollissa. Leikkaus oli onnistunut hyvin ja kaikki oli ok!

Nyt kolmen kuukautta leikkauksesta nostelen vieläkin välillä sormellani ”silmälasejani” sipaisemalla nenänvarttani :D Silmiä tulee kostuttaa päivittäin 2-3 kertaa. Välillä kosteutus vain jää, mutta sitten silmät alkavat muistuttaa asiasta; silmien kuivuuden huomaa parhaiten siitä, että näkö ei tunnu tarpeeksi terävältä. Kosteuttamalla terävyys paranee.

Tammikuu 2016. Silmälasittomat silmät :)

Kuten moni muukin näönkorjausleikkauksessa käynyt, voin todeta olevani tyytyväinen ratkaisuuni. Ja kiitollinen saan olla siitä, että leikkaus meni suunnitelmien mukaan ja parantumisen kanssa ei ole tullut ongelmia. Nykyään elelen silmieni kanssa täysin normaalisti, meikkailen ja saunon ja urheilen ja kohellan ja ja ja teen kaikenlaisia niinajuttuja.

Sellaista tällä kertaa! Kysellä saa, mikäli joku asia jäi ihmetyttämään tai kaipaat lisäinfoa oman mahdollisen silmäoperaatiosi suhteen J

Mukavaa sunnuntain myöhäisiltaa! Ny on liukasta, älkää kaatuko!

-Niinuska