Moi!
Ekan postauksen kirjoittaminen on yllättävän haastavaa. Sitä
haluaa sanoa monenlaista, muttei tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Ajattelin
siis, että vain kirjoitan ja katson sitten, millaista jälkeä paperille
syntyikään; todennäköisesti juuri sitä mitä piti, mutta jotain muuta mitä alun
perin kuvitteli, ehkä.
Pääsanomani on, että haluan taas kirjoittaa blogia! Oon
halunnut jo pitkään ja vähän väliä ilmaissut tämän haaveeni ääneen lähipiirini
ihmisille. Jotenkin sitä on vain odottanut sitä oikeaa hetkeä aloittaa
uudestaan, vaikka tuo lause kuulostaakin toisaalta jopa ällön kliseiseltä.
Haluan kirjoittaa, koska kirjoittaminen on mun juttu. Nautin
kevyestä hömppäkirjoittamisesta sekä pinnan alle sukeltavasta pohdinnasta.
Itseasiassa, inspiroidun vähän mistä vain. En oo koskaan kuitenkaan ollut
mitenkään tunnollinen päiväkirjan kirjoittelija; päiväkirjoja löytyy useita,
mutta merkintöjä on vain kausittain. En ehkä halua kirjoittaa pelkästään vain
itselleni, koska se tuntuu pidemmän päälle turhauttavalta. Kun kirjoittaa, niin
kirjoituksista pitää irrota iloa ja inspiraatiota myös muille! Ajattelen ehkä,
että asiat, joita teen, täytyvät olla jotenkin hyödyllisiä. Omaan
pöytälaatikkoon kirjoittaminen on toki monellakin tavalla hyödyllistä, ei
sillä. Pöytälaatikkoon ei vain ole kiva jemmata ihan kaikkea; ei
pöytälaatikkoani kiinnosta hehkutukseni ostamistani maailman parhaista
siivoussuihkeista tai innostukseni terveellisemmästä elämästä. Pöytälaatikko on
vain pölyinen paikka, jonne kenelläkään ulkopuolisella ei ole asiaa. Aika
tylsää siis.
Nojoo, elikkkäs. In the middle of a Storyline on vanha
blogini, jonne joskus kirjoittelin satunnaisesti juttuja. Piilotin kuitenkin
kaikki vanhat höpötykset, koska noh, se vain tuntui hyvältä. En hanninut
kuitenkaan poistaa, koska niitä on kiva välillä katsella. Uusi aloitus
mahdollisti myös uuden nimen ja halusin jotain helposti sanottavaa, jotain
hauskan kuuloista ja jotain niinamaista. Blogini sai täten yhden lukuisista
lempinimistäni, jota lähinnä itse viljelen esim. sähkäreiden tai tekstiviestien
perään.
Äkkiähän tälle ensimmäiselle tekstille karttui pituutta! Toki
olisin voinut jatkaa naputtelua vielä vaikka kuinka, mutta en halua tehdä
mitään kilometrisepostuksia, joiden loppua ei kukaan jaksa lukea. Paitsi ehkä
kuumeessa, jolloin herkästi kuluttaa aikaansa johonkin joutavaan.
Tässä alla ensimmäisen blogini bannerit, vuodelta 2012! Tsihi :D
Tässä alla ensimmäisen blogini bannerit, vuodelta 2012! Tsihi :D


Niinandaalen
Jee Niina, innolla jään odottamaan tulevaa! Ps. Terveisiä Firenzestä :D
VastaaPoistaNellikkä<3 Kiitos! Oon seurannu sun seikkailua luovastakaaoksesta ja oon ihan mykkyränä! Näet ja koet niin hienoja juttuja, että huh! Ja kirjoitat niistä ihanasti ja kuvat on tosi inspiroivia; lukijalle välittyy reissutunnelma loistavasti. Jatka samaan malliin, nauti, elä hetkessä ja pidä huoli itestäs. Olet tärkeä<3 Toi oli niin oikea päätös!
Poista