Kevätkuulumisia

HIIOOO!

Me ollaan nyt muutettu. 45 neliön opiskelijakämppä vaihtui liki parikymmentä neliötä suurempaan kotiin. Tää on ihana paikka, tää koti. Kaikki on niin uutta ja nättiä ja tilaa on huimasti enempi; meillon nyt jopa oma varasto ja SAUNA! IIiiihihihihihihiiii. Nii ja parveke on lasitettu. Ja pakastin on tublasti isompi; saan siis luvan kanssa hourahtaa marjamettällä tänä vuonna.

Muuttaminen meni kaikin puolin kivasti! Pakkailu aloitettiin ainakin jo kuukautta ennen muuttopäivää ja kaikki oli kutakuinkin laatikoissa hoohetken koittaessa. Toki aikamoista roudaamistahan se oli. Ja vanhan kämpän siivoamiseen upposi yksi päivä, huh! Meidän muuttoa helpotti se, että tiedettiin jo niin hyvissä ajoin etukäteen tästä tempauksesta ja että saatiin paljon muutto- ja siivousapua ja että päästiin muuttamaan ihan uuteen taloon, jota ei tarvinnut itse puunata ja että muuttourakka saatiin aloittaa jo 26.2., vaikka uusi vuokrasoppari alkoi vasta 1.3.; ei siis tarvinnut päivässä rykäistä ihan kaikkea ja tehdä kiireellä tilaa seuraaville asukkaille. Toki kaikki kimpsut kuitenkin siirrettiin päivässä (heti perjantaina 26.2), koska pakettiauto oli vain tuon päivän lainassa. Siivous suoritettiin sitten lauantaina ja avaimet uusille asukkaille luovutettiin sunnuntaiaamuna iloisten hyvää-muuttoa -toivotusten kera, kun oma urakka oli jo purkissa.. :D

Tässä ollaan nyt sitten parisen kuukautta järkkäilty tavaroita paikoilleen. Ja käyty Ikeassa. Ja käyty Keskisellä. Ja kirpparipöytääkin pidettiin kuukausi.

Nyt alkaa kutakuinkin olla jo melko seesteistä; tavarat ovat löytäneet suurin piirtein paikkansa. Tottahan sitä olisi vielä monenmoista hankintaa tehtävänä (uusi sänky on prioriteetti ykkönen, seinät kaipaavat tauluja tai hyllyjä tai jotain, niina tahtoo karaokelaitteet..) ja moni kippo tulee varmasti vielä vaihtamaan oleskelualuettaan. Mutta juuri nyt on hyvä näin; uudet hankinnat ja muutokset saavat tulla sitten vähitellen.

Pidin muutosta ennen muuttoa ja pidän muuttamisesta edelleenkin, ei siis jäänyt traumoja. En kuitenkaan muuttaisi ihan heti uudelleen. Positiivinen ja avoin suhtautuminen muuttohärdelliin varmasti keventää muuton tuomaa kuormitusta, mutta ei se sentään sitä kokonaan poista, tai ei ainakaan itselläni poistanut. Sitä on kuitenkin jotenkin hätäinen; haluaisi, että tavaroille löytyisi nopeasti hyvät paikat ja koti alkaisi näyttämään omalta. Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan aina jaksa revetä suuriin edistysaskeleisiin. Toisinaan sitä on saanut työpäivän päälle hyvinkin paljon aikaan ja toisinaan sitä on mieluummin vain ottanut nokoset. Oma kaaoksensietokykyni on onneksi aika korkea, mutta Batmanini saa rauhansa järjestyksestä ja seesteydestä, mikä on selkeästi tsempannut itseänikin toimimaan nopeammalla tahdilla; halu luoda toiselle hyvät oltavat on todella suuri motivaatiotekijä.

Kuulumiset ovat siis pitkälti uuden kodin laittamiseen liittyviä jutskuja. Kevät- ja kesäinnostus myös kutkuttelee massunpohjaa, IIIIHIhihihihiii! Oon niin täpinöissäni myös tuosta meidän parvekkeesta, asustelen siellä varmaan koko kesän! 8D Äiti löys Ylivieskan kirpulta sinne päheen valkoisen vanhan puupenkkisohvan, joka vallan kutsuu aurinkoköllimään, ai että! Partsista ei olekaan nyt kuvia, mutta eiköhän sekin tule täällä joskus viuhahtelemaan.

Väriestejuoksukin häämöttää viikon päässä ja ollaan siskon kanssa mukana edustamassa, joukkueemme nimeksi ilmoitimme ”mettäpöyrööt siskokset”. Äiti on tulossa matkan varrelle kannustamaan! Meinas vissiin, että ollaan taatusti niin koominen näky, että on pakko tulla paikanpäälle ihmettelemään. Saas nähä, moneenko juoksuaskeleeseen kyetään.

ADIÖÖ JA ILOISTA VIIKONLOPPUA ALLIHUUPPA!

-Niinakkimus