Torkkuhaaste

Oon auringonvaloihminen. Tällaisen pitkään jatkuneen pimeyden ja harmauden vaikutukset alkavat näkyä eniten yleensä juurikin tammi-helmikuun tienoilla; väsyttää ns. normaalia enemmän. Mieli on pirteä ja innostunut melkoisen tasaisesti kuukaudesta toiseen, mutta fyysinen veto on näihin aikoihin hieman koetuksella. Unelias keho myös himoitsee hiilareita, joihin liiallinen lankeaminen kuitenkin vain lisää silmien lupsumista.

Oon suunnitellut toteuttavani täällä blogissa viikkohaasteita; haastan siis itseni viikoksi (tai tarvittaessa pidemmäksikin ajaksi) tekemään jotakin hyvinvointia edistävää ja/tai inspiroivaa. Tällä viikolla haasteenani on välttää torkuttamista, jossa oon erityisenkin mestari. Aikaisemmassa postauksessani taisinkin mainita olevani selkeesti enempi ilta- kuin aamuvirkku. Mahtavat idikset syntyvät lähinnä siis yön saapuessa, mikä toisaalta taas ehkä sotii tuon valonkaipuuni kanssa..?  No joka tapauksessa aamuinen torkuttamiseni saattaa pahimmillaan venyä jopa kahdeksi tai kolmeksi tunniksi! Siis kuvitelkaa, kello soi 9min välein kolmenkin tunnin ajan… Kolmen tunnin torkut ei toki onnistu työaamuisin ja hyvä niin! Toisaalta joustava työaika  mahdollistaa sen, että illalla suunnittelemani kuuden herätys vaihtuukin aamutorkkujen myötä kahdeksaksi. Ei siinä silleensä mitään väärää ole, mutta yhdeksältä töihin meneminen tarkoittaa työpäivän loppumista vasta viiden hujakoilla, mikä tuntuu melko myöhältä; arkipäivän aikana olisi luonnollisesti kuitenkin kiva ehtiä tehdä muutakin kuin nukkua ja työskennellä :D

Tämä pimeysaika on siis jokseenkin lisännyt torkkutarvetta; uni tuntuu aamuisin niin kutsuvalta! Toisaalta sitten, kun pomppaan ylös, niin väsymyskin väistyy hyvin äkkiä ja päivä menee aivan mukavasti. ”Ongelma” on siis vain siinä itsensä ylös kampeamisessa. Talvella tätä aamukampeamista hankaloittaa myös kylmyys! Peittojen alta on vain niin raadollista poistua kylmään huoneilmaan.

Eli, haluan hävittää torkuttamisen, koska torkkuilu saa pitkään jatkuessaan vain olon takkuiseksi, vaikka se aamuisin tuntuukin hetkellisesti maailman auvoisimmalta asialta. Haluan siis tehokkaamman ja pirtsakamman aamun ja sen myötä toimeliaamman päivän. Jos päätän illalla, että herään aamulla kuudelta, niin sitten herään. Tai jos päätän nukkua kahdeksaan, niin sitten nukun kahdeksaan. Kunhan en torku kuudesta kahdeksaan.  Hätätilanteessa voin siirtää aamulla herätyksen kuudesta kahdeksaan, eli voin tarvittaessa päättää aamulla uudelleen ja antaa itseni nukkua vielä pari tuntia lisää. Mutta tämä pätee sitten vain tositilanteissa ja niihin vaadin itseltäni hyvät perustelut……. :D voiapua.

Tänä aamuna pomppasin ylös heti kun kello soi 6:15, vaikka olin nukkunut yöllä alle kuusi tuntia! Eilisen päikkärit nimittäin antoivat sen verran virtaa, että en joutanut unille ihan ihmisten aikoihin vaan piti suunnitella suuria! Mutta loistava alku haasteviikolle siis!

Uskon myös, että tää väsymys alkaa pikkuhiljaa hellittää valon lisääntyessä. Lauantaina nimittäin kun heräsin auringonpaisteen kurkkimiseen niin olo oli niin pirtsakka, että taisimpas jopa kiljua täpinästä ja ajatuksissani juoksin pitkin seiniä. Niin suuri voima sillä valolla on!

Pitää tähän loppuun vielä erityismainita, että sain sen viimekirjoitelmassani mainitsemani lenssunpoikasen pyörtämään huis hiiteen inkiväärin ansiosta! Varmaakin varmempi räkistauti kaatui taistelussa Niinan superjuomaa vastaan, TSIHII JA TÄTTÄRÄRÄTTÄTTÄÄÄÄ!

Muikiaa maanantaita <3

-Niinakki