HIIOOO!
Me ollaan nyt muutettu. 45 neliön opiskelijakämppä vaihtui
liki parikymmentä neliötä suurempaan kotiin. Tää on ihana paikka, tää koti.
Kaikki on niin uutta ja nättiä ja tilaa on huimasti enempi; meillon nyt jopa
oma varasto ja SAUNA! IIiiihihihihihihiiii. Nii ja parveke on lasitettu. Ja
pakastin on tublasti isompi; saan siis luvan kanssa hourahtaa marjamettällä
tänä vuonna.
Muuttaminen meni kaikin puolin kivasti! Pakkailu aloitettiin
ainakin jo kuukautta ennen muuttopäivää ja kaikki oli kutakuinkin laatikoissa
hoohetken koittaessa. Toki aikamoista roudaamistahan se oli. Ja vanhan kämpän
siivoamiseen upposi yksi päivä, huh! Meidän muuttoa helpotti se, että
tiedettiin jo niin hyvissä ajoin etukäteen tästä tempauksesta ja että saatiin paljon
muutto- ja siivousapua ja että päästiin muuttamaan ihan uuteen taloon, jota ei
tarvinnut itse puunata ja että muuttourakka saatiin aloittaa jo 26.2., vaikka
uusi vuokrasoppari alkoi vasta 1.3.; ei siis tarvinnut päivässä rykäistä ihan
kaikkea ja tehdä kiireellä tilaa seuraaville asukkaille. Toki kaikki kimpsut
kuitenkin siirrettiin päivässä (heti perjantaina 26.2), koska pakettiauto oli
vain tuon päivän lainassa. Siivous suoritettiin sitten lauantaina ja avaimet
uusille asukkaille luovutettiin sunnuntaiaamuna iloisten hyvää-muuttoa
-toivotusten kera, kun oma urakka oli jo purkissa.. :D
Tässä ollaan nyt sitten parisen kuukautta järkkäilty
tavaroita paikoilleen. Ja käyty Ikeassa. Ja käyty Keskisellä. Ja
kirpparipöytääkin pidettiin kuukausi.
Nyt alkaa kutakuinkin olla jo melko
seesteistä; tavarat ovat löytäneet suurin piirtein paikkansa. Tottahan sitä
olisi vielä monenmoista hankintaa tehtävänä (uusi sänky on prioriteetti ykkönen,
seinät kaipaavat tauluja tai hyllyjä tai jotain, niina tahtoo karaokelaitteet..)
ja moni kippo tulee varmasti vielä vaihtamaan oleskelualuettaan. Mutta juuri
nyt on hyvä näin; uudet hankinnat ja muutokset saavat tulla sitten vähitellen.
Pidin muutosta ennen muuttoa ja pidän muuttamisesta edelleenkin,
ei siis jäänyt traumoja. En kuitenkaan muuttaisi ihan heti uudelleen.
Positiivinen ja avoin suhtautuminen muuttohärdelliin varmasti keventää muuton
tuomaa kuormitusta, mutta ei se sentään sitä kokonaan poista, tai ei ainakaan
itselläni poistanut. Sitä on kuitenkin jotenkin hätäinen; haluaisi, että
tavaroille löytyisi nopeasti hyvät paikat ja koti alkaisi näyttämään omalta.
Työpäivän jälkeen ei kuitenkaan aina jaksa revetä suuriin edistysaskeleisiin.
Toisinaan sitä on saanut työpäivän päälle hyvinkin paljon aikaan ja toisinaan
sitä on mieluummin vain ottanut nokoset. Oma kaaoksensietokykyni on onneksi
aika korkea, mutta Batmanini saa rauhansa järjestyksestä ja seesteydestä, mikä
on selkeästi tsempannut itseänikin toimimaan nopeammalla tahdilla; halu luoda
toiselle hyvät oltavat on todella suuri motivaatiotekijä.
Kuulumiset ovat siis pitkälti uuden kodin laittamiseen liittyviä jutskuja. Kevät- ja kesäinnostus myös kutkuttelee massunpohjaa, IIIIHIhihihihiii! Oon niin täpinöissäni myös tuosta meidän parvekkeesta, asustelen siellä varmaan koko kesän! 8D Äiti löys Ylivieskan kirpulta sinne päheen valkoisen vanhan puupenkkisohvan, joka vallan kutsuu aurinkoköllimään, ai että! Partsista ei olekaan nyt kuvia, mutta eiköhän sekin tule täällä joskus viuhahtelemaan.
Väriestejuoksukin häämöttää viikon päässä ja ollaan siskon
kanssa mukana edustamassa, joukkueemme nimeksi ilmoitimme ”mettäpöyrööt
siskokset”. Äiti on tulossa matkan varrelle kannustamaan! Meinas vissiin, että
ollaan taatusti niin koominen näky, että on pakko tulla paikanpäälle
ihmettelemään. Saas nähä, moneenko juoksuaskeleeseen kyetään.
ADIÖÖ JA ILOISTA VIIKONLOPPUA ALLIHUUPPA!
-Niinakkimus
